Olihan taas huumorintäytteinen otsikko. Oikeasti ei paljoa naurata. On nimittäin kuspaskavettä taas kellari täynnä.

Aiemminhan hajalle syöpyneet, murentuneet ja romahtaneet viemärit uusittiin talon alta, mutta ei pihalta. Uusi viemäriputki vain sujutettiin sovitteella jokusen sentin pihan puolelle lähtevän vanhan putken sisään. Pihaviemäri oli tarkoitus uusia ensi kesänä salaojien yhteydessä. Noh, nyt on tuo pihaviemäri ummessa, eikä aukea millään. Tähän saakka on ollut rutiinia availla putkia n. neljästi vuodessa painepesuriin liitettävällä viemärinavausletkulla. Se ei enää toimi. Puskin letkulla pihan ja talon suunnasta varmaan tunnin molemmista päistä, mutta ei vaan aukea. Ehkä tämäkin putki on romahtanut, en tiedä. Kerran jo jälkikäsitelty ruoka ryöpsähti uudesta lattiakaivosta uudelle valulle. Nestemäinen tavara puskee uuden ja vanhan putken liitoksesta ulos, eli talon alle. Paskamainen tilanne oli, kertakaikkiaan. Nämä pari kappaletta oli kirjoitettu myöhään sunnuntai-iltana, tästä eteenpäin keskiviikkona.

Onneksi tällä kylällä homma toimii. Yksi puhelu maanantaina ja tiistaina klo 9 oli kaivuri pihalla putkarin kanssa. Pihaa avattiin n. 5 metriä ja vaihdettiin putki uuteen, eli talon ja tarkastuskaivon väli. Siitä eteenpäin onkin muoviputkea. Mun piti olla päivä oikeissa töissä, joten en ollut ottamassa kuvia, mutta käskin putkarin kuvata mestat. Päivitän kuvat tähän kunhan saan ne käsiini.

Sain kuitenkin päivän jälkeen meriselityksen. Vanha viemäri oli sekä romahtanut, että katkennut. Suurin syypää oli putken alla ollut isompi kivi ja kun putki oli vuosien saatossa painunut milli milliltä, niin kivihän ei periksi antanut. Jokainen ymmärtää miten siinä on väistämättä käynyt. Putki kuulemma mureni lähes kosketuksesta. On muuten tehokasta tuo paikallisten puuhastelu. Olivat aloittaneet hommat klo 9 ja klo 13 piha oli ummessa. Neljässä tunnissa siis kaivuu 5m matkalta kahden metrin syvyyteen, salaojien ihmettely, hakivat pari kuutiota sepeliä, vaihtoivat putken, peittivät kaivannon, veivät jokusen tonnin maata veke, tasoittivat pihan ja ottivat työvaiheista valokuvia. Äijät olisi ihan hyvin voineet nojata lapioon puoli päivää ja laskuttaa koko päivästä. Mun niin se taitaa olla, että pienellä kylällä voit perseillä yhden kerran, sen viimeisen.

Putkari soitti myös aiemmin päivän aikana ja tokaisi: ”Tiäsiksää, et sullon täällä salaojat?” Juu en tiennyt, vaan salaojat oli tarkoitus tehdä keväämmällä. Noh, siellä kuulemma oli kuivaa salaojahiekkaa koko muurin mitalta 30cm paksuudelta ja pohjalla tiiliputkista tehdyt salaojat. Parasta oli, että seinä oli kuulemma aivan kuiva salaojiin asti ja vettä tuli niin perkeleesti, eli ne putket jopa toimivat. Tuskin salaojat joka kohdasta kunnossa on, mutta silti aivan käsittämätöntä 🙂

Nyt myös ymmärrän, notta miksi viemärin tukkeutuessa kellariin puski aivan kirkasta vettä. Neste tuli pääosin noista salaojista, jotka oli aikoinaan johdettu viemäriin, joka oli siis tukossa. Routalempi sanoisi tähän, että ”Salaojitus oli siihen aikaan sellainen… JÄNNÄ!”

Rivinteeraus on valmis ja jotain muuta pientä edistystä on ilmassa, mutta en nyt floodaa niitä tähän, vaan pidän internetskin sillä puolella kuikuilijat päivän tai pari jännän äärellä 😉

Nyt on Joulu ja vuodenvaihde otettu suht kellarivapaasti ja onnistuin pysymään täältäkin pois. Havahduin kuitenkin välipäivinä siihen, että kotitalousvähennystä oli paljon käyttämättä. Tilattiin, maksettiin ja asennettiin pumput samantein. Sekä ylös, että kellariin tuli Fujitsun ASYA09LE. Noi tekee hyvin lämpöä kovemmallakin pakkasella, sisäyksikkö on vain 26cm korkea ja ovat hiljaisimmillaan lähes äänettömiä.

Pari vuotta vanha Daikin vedettiin ulos kuistin alta maatelineelle siihen betonilaatalle, jonka väkersin valun yhteydessä ylijäämäbetonista.

Yläkerran Fujitsun ulkoyksikkö pääsi Daikinin viereen. Vanhassa sulaketaulussa oli vielä yksi tyhjä paikka, josta saatiin pumpulle oma syöttö. Ovathan nuo aivan julmetun rumia, mutta verhotaan noita sitten shortsikeleillä. Yläkerran sisäyksikön sijoitus oli haasteellinen. Olisin halunnut se tuon parvekkeen oven yläpuolelle, mutta siitä ei olisi saanut läpivetoa rikkomatta oven yläreunan peltiä ulkopuolella. Käytännössähän tämä yläkerran vehje on suurimman osan vuodesta lähes toimeton mukavuuspumppu. Alhaalta kun nousee jonkun verran lämpöä ja tämä pumppu pitää huolen niistä viimeisistä asteista. Kesäpäivinä yläkerran pumppu onkin sitten ainoa jolla on puuhaa. Kyse on tietenkin makuutilojen jäähdytyksestä.

Eikä unohdeta kolmatta kaveria nurkan takana. Kellarin pumpun ulkoyksikkö pääsi sokkelitelineelle. Tämä pumppu sai sähkönsä edesmenneen öljypolttimen syötöstä. Nyt vasta huomasin kuvasta tuota kosteutta. Pitää ohjata sulatusvesiä vähän kauemmas. Tämän yksikön kuori myös resonoi ärsyttävän kuuloisesti. Saavat tulla vähän hienosäätämään asennusta. Sisäyksikkö möllöttää joskus rakennettavassa takkahuoneessa. Kuva tuossa alempana otettu kellarin käytävältä, jonne pumppu puhaltaa suht suoraan.

Muuta tapahtunutta

Raksamieskin otti pyhät rennosti, joten tilanne on ollut pari viikkoa sama. Rivinteeraus huojuu sen verran, että ei voi tehdä kuin rivi kerrallaan ja antaa kuivua ennen seuraavaa riviä. En stressaa viivästyksistä, koska se tarkoittaa myös laskuja rauhallisempaan tahtiin. Täällä on lisäksi taas pahempaa viemäriongelmaa. Talon allahan on uutta putkea, mutta uusimaton pätkä pihan puolella on nyt aivan mahdoton. Saattaa olla, että ensi viikolla on kaivuri pihassa.

Niin ja oli meiltäkin sähköt veke. Tapanina 12h ja seuraavana iltana vähän vähemmän. Ei meillä mitään hätää ollut. Retkeiltiin olkkarissa takan lämmössä ja siinä lämpeni sapuskatkin. Jatkossa kellarikin saa tulipesän jonkun Porin Matin kopion muodossa ja kunhan keittiö fiksataan, niin sinne tulee joka tapauksessa kaasuliesi. Kokonaisuutena sähkökatko oli ihan hyvää harjoitusta.