Mullahan oli seuraavanlainen kuningasidea.

• Laitan kellarin kaivoon uppopumpun, joka pitää kaivon pintaa pysyvästi alhaalla.
• Kellariin pöhisemään myös ilmankuivain, jonka kondenssiveden ohjaan samaiseen kaivoon, jota siis uppopumppu tyhjentää.
• Uppopumpusta letku lattiakaivoon.
• Lopputulemana siis kellarin ilma pitäisi kuivua ja vesi pysyä kaukana lattiasta. Tärkeintä tämä on tulevan valun kuivumisen kannalta ja muutenkin niin pitkään, kunnes saan salaojat iskuun.

Ajatus oli teoriassa yksinkertainen, mutta vituiksihan se meni. Kilautin tänään Klasulta tuollaisen kuivaimen merkkiä Nönnönnöö, joka toivottavasti kestää sen puoli vuotta. Mukaan tarttui myös laadukas uppopumppu. Pumppu oli tarkoituksella vähän arvokkaampi, koska sille on varmasti käyttöä vielä jälkipolvillakin. Kuivain toimii hyvin ja alkoi heti kusemaan vettä. Seuraavaksi pumppu kaivoon kokeeksi n. metrin syvyyteen ja pumpusta tuumainen letku lattiakaivoon, eli tässä tapauksessa suihkukaappiin, kun ei muuta vielä ole. Pumppu päälle ja voi jumalauta! Vettä tuli kuin tykin suusta! Oli hintsun verran tehokkaampi pumppu mitä kuvittelin 🙂  Eihän se pieni suihkukaapin lattiakaivo pysynyt alkuunkaan tulevan veden mukana ja kaapin allas oli kymmenessä sekunnissa täynnä. Yritin hätäseen kiilata letkun kaapin ovien väliin ja juoksin sammuttamaan pumppua. Letku ampui itsensä välittömästi irti ja ehti ruiskuttaa litrakaupalla vettä ympäri kellaria ennen kuin sain pumpun sulki. Seuraavaksi letku kokeeksi kiinni pyykkikoneen poistoputken tilalle. Pumppu päälle ja WOOOOOSH… vesi puski suihkukaapista ylös. Ei ole todellista.

Istuin kellarin märälle lattialle ja hihitin epäuskoisesti minuuttitolkulla. Siis mä olen ostanut LIIAN TEHOKKAAN pumpun. Olisi kelvannut kymmenen kertaa rauhallisempikin meno. Yhtä tässä tarkemmin erittelemätöntä liitäntätapaa kokeilen vielä joku päivä, mutta jos silloinkaan ei vesi lähde oikeaan suuntaan, niin en tiedä mitä teen. Letkun voisi muuten vetää pihalle kauas talosta, mutta tässä on talvi tulossa ja sehän vetäisi letkun jäähän. Kai mä soitan taas putkarille. Se saa musta hyviä juttuja huoltsikan kahvioon.

Tässä vuorokauden sisään on podettu flunssaa, vettä ja räntää sataa, auto alkanut kolisemaan, taloviemäri oli tukossa, rakennusmiehen poika sairastui, naapuriapu teki tänään oharit, pienempi jo kerran sisäsiistiksi oppinut koira vääntää taas köntsiä sisälle, sama eläin söi tänään kolmannen kerran antennijohdon poikki ja juoksee pihalla karkuun kun pitäisi lähteä kävelylle. Päälle vielä naapuri määkii, että onkohan koirat liikaa yksin ja onpas piha pahan näköinen. Tässä pitää jo itsekin ihmetellä hermojen kestävyyttä. Nuorempana olisi naksahtanut aika paljon vähemmästä. Mun pelastus on aika varmasti ollut se, etten kuuntele Suomen itsemurhatilastojen suurinta syypäätä, Yötä.