Nyt on käyty ostoksilla tai siis laitettu hyvät alennukset omaava bulvaani asialle.

• Suodatinkangasta hillitön rulla -> erottamaan savi ja sepeli toisistaan ja valun alle + tulevaisuudessa paljon muuta käyttöä (mm. salaojat)
• Kuutio pestyä sepeliä -> maan tasaukseen
• 18 neliötä Fuktisolia hommattu jo aiemmin -> kapillaarikatko, lämpöeriste ym.
• 3 pakettia, eli 36 neliötä EPS 60 lattiaeriste 50mm, eli styroksia -> lämpöeriste
• Lavallinen HB Priima 68 väliseinäharkkoa, eli 96kpl -> rivinteeraukseen
• Ohutsaumalaasti

Lattiakaivot on paikallaan ja kylppärin puoli tasoitettu sepelillä.

Hommasin tuollaisen halvan kahden kW:n lämppärin, joka saa puhkua 24/7 yhdessä toisaalla kellarissa humisevan ilmankuivaimen kanssa.

Mullahan oli seuraavanlainen kuningasidea.

• Laitan kellarin kaivoon uppopumpun, joka pitää kaivon pintaa pysyvästi alhaalla.
• Kellariin pöhisemään myös ilmankuivain, jonka kondenssiveden ohjaan samaiseen kaivoon, jota siis uppopumppu tyhjentää.
• Uppopumpusta letku lattiakaivoon.
• Lopputulemana siis kellarin ilma pitäisi kuivua ja vesi pysyä kaukana lattiasta. Tärkeintä tämä on tulevan valun kuivumisen kannalta ja muutenkin niin pitkään, kunnes saan salaojat iskuun.

Ajatus oli teoriassa yksinkertainen, mutta vituiksihan se meni. Kilautin tänään Klasulta tuollaisen kuivaimen merkkiä Nönnönnöö, joka toivottavasti kestää sen puoli vuotta. Mukaan tarttui myös laadukas uppopumppu. Pumppu oli tarkoituksella vähän arvokkaampi, koska sille on varmasti käyttöä vielä jälkipolvillakin. Kuivain toimii hyvin ja alkoi heti kusemaan vettä. Seuraavaksi pumppu kaivoon kokeeksi n. metrin syvyyteen ja pumpusta tuumainen letku lattiakaivoon, eli tässä tapauksessa suihkukaappiin, kun ei muuta vielä ole. Pumppu päälle ja voi jumalauta! Vettä tuli kuin tykin suusta! Oli hintsun verran tehokkaampi pumppu mitä kuvittelin 🙂  Eihän se pieni suihkukaapin lattiakaivo pysynyt alkuunkaan tulevan veden mukana ja kaapin allas oli kymmenessä sekunnissa täynnä. Yritin hätäseen kiilata letkun kaapin ovien väliin ja juoksin sammuttamaan pumppua. Letku ampui itsensä välittömästi irti ja ehti ruiskuttaa litrakaupalla vettä ympäri kellaria ennen kuin sain pumpun sulki. Seuraavaksi letku kokeeksi kiinni pyykkikoneen poistoputken tilalle. Pumppu päälle ja WOOOOOSH… vesi puski suihkukaapista ylös. Ei ole todellista.

Istuin kellarin märälle lattialle ja hihitin epäuskoisesti minuuttitolkulla. Siis mä olen ostanut LIIAN TEHOKKAAN pumpun. Olisi kelvannut kymmenen kertaa rauhallisempikin meno. Yhtä tässä tarkemmin erittelemätöntä liitäntätapaa kokeilen vielä joku päivä, mutta jos silloinkaan ei vesi lähde oikeaan suuntaan, niin en tiedä mitä teen. Letkun voisi muuten vetää pihalle kauas talosta, mutta tässä on talvi tulossa ja sehän vetäisi letkun jäähän. Kai mä soitan taas putkarille. Se saa musta hyviä juttuja huoltsikan kahvioon.

Tässä vuorokauden sisään on podettu flunssaa, vettä ja räntää sataa, auto alkanut kolisemaan, taloviemäri oli tukossa, rakennusmiehen poika sairastui, naapuriapu teki tänään oharit, pienempi jo kerran sisäsiistiksi oppinut koira vääntää taas köntsiä sisälle, sama eläin söi tänään kolmannen kerran antennijohdon poikki ja juoksee pihalla karkuun kun pitäisi lähteä kävelylle. Päälle vielä naapuri määkii, että onkohan koirat liikaa yksin ja onpas piha pahan näköinen. Tässä pitää jo itsekin ihmetellä hermojen kestävyyttä. Nuorempana olisi naksahtanut aika paljon vähemmästä. Mun pelastus on aika varmasti ollut se, etten kuuntele Suomen itsemurhatilastojen suurinta syypäätä, Yötä.

Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä. 

Mutta mitä sitä ennen tapahtui? Palataanpa tarinan alkuun.

Ensin sadevettä

Täällä on nyt satanut männä viikolla lähes tauotta ja tänään sade oli vielä muita päiviä voimakkaampaa. Kun menin aamusella kellariin, niin kuulin sen heti: ”tip, tip, tipetitap, tip…” Jostain tulee vettä! Ei kestänyt pitkään huomata, notta mistä. Yksi nurkka näytti tältä.

Samalla muistui mieleen talon vanha kuntotarkastusraportti, jossa ohimennen mainittiin jostain, että syöksytorvet on jotenkin väärin. Ulos katsomaan ja kas vain, toinen syöksytorvi roiski kaiken veden ohi siitä sadevesisuppilosta, jonka oikeaa nimeä en nyt muista. Mulla siis tuli puolen katon vedet kaikki kellariin ja on tehnyt sitä varmaan ties kuinka pitkään. Noh, minuutin päästä valmiina oli kaupunkilaispojan patentti pahimpaan hätään. Luonnollisesti ratkaisu ei ole pysyvä, vaan vähintään yhtä väliaikainen kuin autovero.

Sitten pohjavettä, eiku..

Kellarissa on jo muutaman päivän ollut myös muualla vettä, joka nousee maasta. Tänään vesi oli korkeimmillaan, joten jotain tartti tehdä.

Olen ehkä aiemmin kertonut, että keskeltä kellaria löytyy avokaivo. Noita on kait aiemmin rakennettu, kun ei tiedetty koska se vanja taas tulee. Niin ja onhan toi ollut ihan luksusta, kun käyttövettä on saatu suoraan sisälle.

Kaivon vesi oli nyt todella korkealla. Kyykkäsin reunalle mitan kanssa ja vesi oli anturan yläreunasta mitattuna n. 45 cm päässä. Menin saman mitan kanssa tuonne kylppärin puolelle ja kas, vesi oli anturan yläreunasta samat 45 cm. Aloin nyt tyhjentämään kaivoa, eli pumppu käyntiin ja letku pihalle alamäkeen. Jos kuvitelmani osuu oikeaan, niin kohta veden pitäisi laskea kylppärin puolella. Luulen ja toivon, että kaivo toimii nyt salaojana talon alla. Toki se toimii hitaasti ja vaikutus näkyy varmasti viiveellä, koska maa on suht savipitoista. Sikälimikäli saan tällä tavoin veden laskemaan, niin heitän kaivoon riittävän syvälle uppopumpun. Noin siis pitäisin pohjaveden kaukana lattian alta, kunnes talon salaojat ovat kunnossa.

Editoin tähän väliin, että eihän tuo mistään maasta tule tai ehkä osa tulee, mutta suurin osa tulee kyllä viemäristä. Kävin nimittäin juuri päivän päätteeksi suihkussa ja kurkkasin sen jälkeen, että onko operaatio Kaivo auttanut. Vettä oli tullut helvetisti lisää. Nyt näki selvästi, että vesi virtasi uuden ja vanhan putken liitoksesta. Vuotokohta on vaan niin pieni, ettei sieltä pääse kuin kirkasta vettä läpi. Hajuakaan ei tunnu, joten ilmankos menin vipuun. Taloviemäri on siis pihan puolelta taas tukossa. Putkessa on varmasti hiekkaa ja kiviä viime viikon romahduksen jäljiltä. Onneksi huuhtelu on tuttua huttua.

Mitäs muuta

Pihalla ollut lava on vihdoin viety pois. Se olikin taas aika show. Ensimmäinen rekka ei jaksanut nostaa koko lavaa, eli painoa oli yli 12 tonnia. Tämä auto jäi myös pihalle jumiin. Se hinattiin toisen rekan voimin hittohon. Seuraavaksi paikalle käännettiin isompi auto, jonka päälle lava nousi, mutta totta kai sekin jäi jumiin ja taas hinattiin. Lopputulemana piha näyttää suht lohduttomalta. Sen verran riepoo, että aloin tosissani miettimään, josko tässä syksyllä teettäisi vielä pihan uusiksi, eli ajattaisi savea pois ja tilaisi tilalle kilometrin kerroksen sepeliä. Ehkä hengittelen nyt kuitenkin syvään ensin, järkkään ne salaojat ensin ja vaikka yhdistän kaivuut.

Huomenna pitäisi vihdoin ajaa sepeliä kellariin, mutta vanha öljykattila ei suostu lähtemään millään pois. Sitä on ruuvattu, rälläköity, potkittu ja kirottu kolmatta päivää, mutta edelleen on n. 200kg möykky jäljellä. Ennen vanhaan kaikki tehtiin kestämään ikuisesti, mikä on ajatuksena yhtä kaunis kuin kommunismi. Ajatelkaa asiaa vaikka niin päin, että jos meidän pesukoneet ja autot kestäisivät isovaarilta pojalle, niin paljonko niiden käyttäminen veisi energiaa ja kuinka turvattomia vehkeet olisivat. Viva la kertakäyttökulttuuri!

Semmoinen vähän nolompi juttu pitää vielä tunnustaa, että olen ollut aivan hakoteillä kuvitellessani, että kylppäri olisi Jouluksi valmis. En ollut ajatellut sellaista pikkuseikkaa, että betonivalun kuivuminen vie ainakin 2kk ennen kuin sen päälle voi harkita laatoittamista. Toki rivinteeraus, väliseinät, putki- ja sähkövedot, kattopaneelit, saunapaneelit ja semmoiset voi tehdä, mutta laattoja siis ei. Tämmöstä se on, kun opettelee samalla kun tekee.

Tulinpahan kertaheitolla iloiseksi kotiin tullessa. Talossa ei ole käynyt joulutonttu, vaan rakennusalan Jeesus, eli putkari! Mennääs katsomaan lähempää.

Ensin tuli vastaan pätkä vanhaa viemäriä. Mitäs sanotte? Kyllähän toi olisi mennyt vielä 100-vuotta. Ai ei vai?

Edellinen katastrofi poissa ja tilalla uutta viemäriä. Tämä meinaa nyt kokonaisuutena sitä, että koko talon alla poikittain menevä pääviemäri on uusittu. Talon ja tarkastuskaivon välillä on vielä betoniputki, joka vaihtuu ensi kesänä.

Myös kylppärin puolella eka lattiakaivo hakee jo paikkaansa. Sepeliä on tilattu tasoitteeksi ja putkien ympärille, mutta sitä ei saa tuotua, koska toinen yrittäjä ei saa aikaiseksi hakea pihalta lavaa pois edestä. Tämmöstä se on. Pienien asioiden viivästys vaikuttaa kaikkeen.

Ja kellarin alta pukkaa vähän muutakin, joka rimmaa otsikkoon.

Tapahtui eräänä syyspäivänä herran vuonna 2009, että viemäri oireili ensimmäisen kerran. Tarkoitti käytännössä sitä, että suihkussa kun kävi, niin vesi lipoi varpaita. Soitin tuolloin paikalliselle paska-apinalle, josko tulisi huuhtelemaan röörit. Heppu ajoi vehkeineen pihaan, josta tarkastuskaivon kautta ammuttiin viemärinavausletku kohti taloa. Viemärinavausvehjes toimii siten, että siinä on yksi suihku eteen ja muutama taakse, jolloin se painaa menemään vedenpaineen voimalla. Tuona syyspäivänä viemärit aukesivat nätisti, mutta lopuksi putkesta tuli ulos pari luumun kokoista kiveä. Olisi pitänyt tuolloin ymmärtää, että tietenkin jotain on jossain paskana, mutta ihmisluonto on oikukas. Se ei helpolla myönnä edes itselleen, että tavara on housussa. Sittemmin huuhtelin röörejä aika-ajoin omalla painepesurilla ja viemärinavausletkulla tyytyväisenä.

Takaisin tähän syksyyn ja tähän päivään. Täällähän viemäri kulkee siten, että pystyveto tulee ylhäältä alas kattilahuoneen takana, sitten kattilahuoneen ja kylppärin alta ulos. Vanha viemäri oli niin ahdas, ettei siihen sopinut asiallinen 110-putki, joten ei voitu sujuttaa uutta putkea kattilahuoneen ali. Tein pikaistuksissani radikaalin ratkaisun ja heivasin öljykattilan lopullisesti hittoon tilasta tarkoituksena avata lattia myös sen alta. Yhden kulutetun illan ja kahden selän jälkeen oli laatta piikattu oletetun viemärin reitin yläpuolelta ja ansaittu uni kutsui.

Eilen illalla lähdin kaivamaan vanhaa putkea esille. Olin varovaisempi kuin argeologi, mutta niin vain lapio humahti tyhjyyteen. Ei helvetti. Varovasti lisää tavaraa pois ja voi kiesus mitä tuolta paljastui. Varoitus, kannattaa lopettaa syöminen ennen seuraavan kuvan avaamista.

Nyt selvisi mistä kivet olivat peräisin. Vanha viemäri puuttuu lähes kokonaan pitkältä matkalta! Tuossa kuvassa aivan hiekan alla menee vanha putki ja seinän takaa tulee pystyveto tuonne luolaan. Talon alla on ollut siis ties kuinka pitkään maanvarainen paskan välivarastointiallas, josta tavara on lipunut hiljalleen ehjään putkeen. Mukana on mennyt tietty hiekkaa, joten putkea on joutunut letkulla avaamaan ja suihkuttaminen on kovertanut tuonne onkalon. Tilanne on paskamainen, mutta olen samalla äärityytyväinen, että tuli nyt avattua tämäkin pätkä. Tuon laittaa putkari sekunnissa kuntoon, koska tässä molemmissa päissä on jo uutta putkea vastassa.

Viikon sisään pitäisi tulla nätimpää kuvamateriaalia, kun saadaan noi putket, vähän sepeliä, suodatinkangasta, eristeitä ja sen semmoisia paikoilleen. Hetkinen, kaikuuko täällä?

…ennen kuin tämä helvetin savisavotta on ohi.

Miten voi ihmisolento yliarvoida näin päin pakaraa oman suorituskykynsä? Pari viikkoa sitten tuumin, että tosta noin lattia pois ja varmaan muutaman lapiollisen maata pääsee heittämään ikkunasta. Nyt n päivää myöhemmin tiedän miten homma olisi pitänyt tehdä. Kerron nyt miten olisi kannattanut toimia ja miten toimin seuraavaksi, eli kun sama paska on edessä toisaalla kellarissa.

1. Varaa aikaa. Sitä lattiaa ei vaan tosta noin heitetä pois ja yllätyksiä löytyy varmasti. Tämän sentään osasin, koska vieläkin on päiväkaupalla aikaa ennen putkarin tuloa.
2. Varaa oikeat välineet oikeaan paikkaan riittävän pitkäksi aikaa.

• Ei, lapio ei ole riittävä työkalu. Minä en ole pieni mies, mutta ainakin itsetunto on kutistunut rusinan kokoiseksi samaan tahtiin voimavarojen kanssa. Seuraavaksi tulee varmasti joku minikaivuri. Niitä pitäisi olla sellaisia, jotka kulkee vaikka osina ovista. Kuulemma on olemassa myös jotain rekkasuperimureita, jotka ottavat maata ja tiiliäkin poskeen.
• Siirtolava riittävän pitkäksi aikaa. Varmista, että saat sen myös oikeaan paikkaan, eli siten, että saat tavaraa suoraan lavalle. Ei talon kulman taakse, kuten meillä minun mielestä oli mukamas pakko tehdä. Sen miljoonannen kottikärryllisen kohdalla mielen valtaa ymmärrys, että pihalla ei ole mitään niin arvokasta, etteikö sitä kannattaisi raivata lavan edestä. Vinkki: Hihnakuljettimia voi myös ketjuttaa.
• Niin se hihnakuljetin. Niitä voi olla vaikea saada. Minä löysin pienen kolmen metrin kuljettimen naapurikunnan pikkuvuokraamosta. Varmista, että saat kuljettimella tavaraa suoraan kellarista lavalle. Varmista, että saat sijoitettua kuljettimen siten, että siitä mahtuu isommatkin tiilet yms. möhkäleet. Perinteisen kellarin ikkunan kanssa tekee tiukkaa. Näin jälkikäteen tiedän, että olisi ehdottomasti kannattanut rikkoa ikkuna-aukkoa tilapäisesti suuremmaksi. Hihna oli jonkun tiilen takia jumissa harva se minuutti.

Jos  edelliset kohdat ei toteudu, niin hoida ehdottomasti paikalle riittävästi lojaalia työvoimaa. Rahalla tai kaljalla, sivuseikka. Edellä höpisty on tietysti haalariapinoiksi syntyneille perunanviljelijöiden pojille ihan peruskauraa. Minä en kuitenkaan syö kettinkiä ja paskanna jussipaitoja, joten tämmöiselle aloe vera -kätiselle hylkeelle olisi tullut jo monta kertaa itku ellei kyynelkanavat olisi olleet savesta tukossa.

Mutta joo, vielä pari sanaa viemäreistä ja sitten kappale lämmityksestä. Osa on vanhan toistoa, mutta jos minä jaksan kaivaa, niin sinä jaksat lukea.

Kakkaputkissa on kakkaa

Viemäriinhän tehtiin ns. hupsista-reikä jo kerran. Tuon jälkeen Alexander Stubb on tullut putken eri paikoista ulos kolmesti.

1. Pääviemärin lähellä oli maan seassa paljon tiiliä. Siinä ei pitänyt olla mitään kummallista, koska noita helvetin tiiliä on maa täynnä. Tämä tiili paljastui kuitenkin tiiliputkeksi! Joku neropatti, joka olisi varmasti pudonnut Haluisitsä Miljonääriksi -kisassa ekaan kysymykseen, oli tehnyt seuraavanlaisen virityksen. Pääviemärin kylkeen oli porattu ranteen paksuinen reikä, jonka sisälle oli sujutettu tiiliputki yhdestä turhasta lattiakaivosta. Heppu oli siis rakentanut näppärän padon pääviemäriin. Jos joku ei ymmärrä mitä tuo este tarkoittaa pökäleelle, niin menkää vaikka Serenaan ja muuratkaa lasten vesiliukumäen puolimatkaan tiili ja katsokaa mitä seuraavalle Marko-Eveliinalle tapahtuu. Niin, just sitä. Onneksi tästä talosta ei hyttysverkko ja laasti lopu.
2. Tänään päästiin niin pitkälle, että päätettiin rykäistä saunan puolelta vanha lattiakaivo irti. Siitä lähtikin nätisti metrin pätkä ihan nostamalla. 0,5 sekuntia oli kivaa, kunnes putkesta mojahti lattialle yhtä pitkä viemärin paksuinen kakkapötkö. Paska oli siis ampunut viemärin tukkeutuessa pääviemäristä väärään suuntaan, eli saunalle.
3. Putkarin sujutusta varten päätimme avata lattiaa viemärin pystyvedon ympäriltä, jotta siihen saa rakennettua uuden mutkan. Tuoltakin löytyi haiseva yllätys. Pystyvedosta ei nimittäin lähtenytkään mutkaa pääviemäriin, vaan siellä oli T-liitin! Kellarissa on joskus toisaalla ollut lattiakaivo, joka on muurattu umpeen, mutta jätetty putket sijoilleen. Putki oli romahtanut aikaa sitten, mutta sehän ei ole estänyt paskan kulkua väärään suuntaan tuon ykköskohdan takia. Nostettiin pieni pätkä romahtanutta putkea ylös ja taas saatiin pieni herkkupötkö lattialle, kiva. Äkkiä putken pää umpeen kaikella mitä käteen sattui, eli styrox-levy ja hiekkaa painoksi. Nyt avautui tämän näppiksen takana putkarien liksojen perimmäinen syy. Palkasta on 90% likaisen työn lisää.

Lämmityksestä

Öljy on just loppumassa. Säiliössä on ehkä 10cm pohjalla. Ei millään hotsittaisi tilata minimimäärää, eli 1000 litraa mustaa, koska käyttövesi lämpiää sähköllä heti kohta ja muutenkin on tarkoitus luopua öljystä jollain aikavälillä. Päätin, että öljy saa jäädä nyt heti. Kiiruhdin lämminvesivaraajan hommaamisen kanssa ja se pitäisi olla kytkettynä ensi maanantaina. Talossa onkin jo yksi ilppi ekassa kerroksessa, joten äkkiä jostain pari lisää kellariin ja yläkertaan. Lisäksi vesipatterit on korvattava sähkövehkeillä. Varaajat ja patterit on varastokamaa, joten ne voin hoitaa heti. Ilpit tulee sitten kun herra asentajalle sopii.

Lopputulemana talon käyttövesi lämpiää sähköllä varaajassa, johon on myöhemmin mahdollista liittää aurinkokeräin. Asuinkerrokset lämpiää ilpeillä ja sähköpatterit ovat varalla, eli termarit säädettynä jonnekin 17 asteen huitteille. Noin on hyvä.

Pattereista vielä sen verran, että niiden valinnassa meinasi mennä sormi ranteita myöten suuhun. Pienen opiskelutuokion jälkeen mitoitus on kauraa. Mitoituksessa on kaksi nyrkkisääntöä. Ensinnäkin patterin on oltava vähintään yhtä leveä kuin sen yläpuolella oleva ikkuna, ettei tule vedontunnetta. Tuo ei tosin taida ihan päteä mun ilppimaailmassa. Toisekseen patterin lämmitysteho pitäisi olla vanhassa talossa 35w per lämmitettävä kuutio (uudessa 25w).

*****

Näin, enää pitäisi olla yksi ilta pakollista kaivuuta. Pihalla on kasa savihiekkaa, jonka voi hoitaa pois vaikka keväällä 2014. Viikonloppuna pääsen jo sovittamaan eristeitä. Ehkä seuraavaan postaukseen kehtaa laittaa jonkun kuvankin.

Pitäiskö ne vetää auki? 🙂

”Lava tulee alkuviikosta”

Nyt pukkaa orastavaa purkumasennusta. Alkuviikosta kaikki oli vielä ok. Piikkausvasara vuokrattu koko viikoksi ja maanantaina piti tulla siirtolava. Lava tuli lopulta torstai-iltana ”muutaman” (~20) puhelun jälkeen. Rekka jäi onneksi pihalle jumiin ja sain hyvät sisäiset naurut seuratessa kuskin sadattelua paskan keskellä. Heppu koitti kysellä onko mulla hiekkaa heittää renkaiden alle. Päätin ettei ollut, koska se olisi pilannut koko huvin. Hiekkaa olisi varmasti löytynyt alkuviikosta tai edes siinä tapauksessa, että olisivat nöyrästi oma-aloitteisesti pitäneet minut ajantasalla viivästyksestä.

Lavan viivästymisestä seurasi, että purettua tavaraa ei saatu pois tieltä piikkauksen edestä. Kaikki isommat paneelit ja paljon tiiliäkin heitettiin toki viikolla pihalle kasaan. Hienojakoisemmasta savi-tiili-betoni-kivi-hiekka-laatta-sohjosta en kuitenkaan halunnut pihalle kasaa, koska olisi ollut tuplahomma hoitaa ne myöhemmin lavalle. Tuota hienojakoista paskaa on varmaan pari tonnia, eli yhdessä siirrossa on kahdelle miehelle jo riittävästi ja ylikin. Lavan viivästymisen takia jouduin venyttämään piikkausvasaran vuokraa  ja siitä tulee kustannuksia. Vielä on reilu viikko aika saada viemärit esiin, eli aivan riittävästi. Onneksi olen jättänyt aikatauluun sinne tänne ns. urpovaraa.

Ai niin noi ranteet. Koko Etelä-Suomesta tuntui olevan alkuviikosta hihnakuljettimet loppu. Niitä ei vaan ollut. Yllä kuvattua painavaa sotkua nostettiin  siis lihalaatikoissa saunan ikkunasta pihalle. Ikkunan alareuna on silmien korkeudella ja nostettavaa yhteensä pari tonnia. Laskekaa Mikki Hiiret siitä vaikka kaloreita, mutta mulle on ainakin selvinnyt mitä on työnteko. Tämän homman muisto tulee varmasti mieleen joka ikinen kerta löylyssä haistessa ja munia pestessä, eli on lopulta kaiken arvoista.

Edellisen tuskan jälkeen löysin kuin löysinkin perjantai-iltapäivänä Vihdistä hihnakuljettimen ja nappasin sen kärryyn viikonlopuksi. Tuon avulla kellari on kertakaikkiaan saatava tyhjäksi sunnuntai-illaksi. Kun remppa aikanaan jatkuu vastaavalla tyylillä (lattia auki) kellarin muissa osissa, niin palkkaan vaikka 10 pientä kiinalaista purkuhommiin. Niin mulkku en ole, että huijaisiin ketään näin hirveisiin talkoisiin. Tämän on pakko olla rempan raskain vaihe.

Viemäridilemma

Viemäreissä on vielä pieni jännitysmomentti. Ei tullut jollekin köh pässille hommaa miettiessä mieleen, että kun talon viemäreiden pystyvedosta todennäköisesti menee putki suht suoraan tarkastuskaivoon, niin sehän alittaa tietenkin pannuhuoneen lattian, jota ei olla nyt avaamassa. Löysinkin  eilen tuon pääviemärin, mutta valitettavasti löytöä ei tehty silmillä, vaan Hiltillä. Olipa mokoma matalalla 😯

Siihen tippui hanskat ja suusta lensi jokunen vitun vitun vittu. Kuten aiemmin todettu, niin viemärissä on myös muuta ongelmaa, jonka takia paska liikkuu vähän hitaasti. Tuo kuoppa olikin hetkessä täynnä aika tymäkän hajuista tavaraa. Avattiin viemäri painepesurilla ja viemärinavausletkulla. Kohta paska kulki sinne minne pitikin, eli kauas pois meikäläisen hoodeilta. Patenttiratkaisuna töräytettiin tuohon hyttysverkkoa ja saneerauslaastia. Kai tuo viikon kestää. Enempää ei tartte.

Hyvää löydössä oli, että pääviemärissä ei vaikuttaisi olevan kikkailuja, vaan on suora putki talon pystyvedosta tarkastuskaivolle. Paskahötäkässä selvisi myös, että viemärin ongelmat ei välttämättä liity notkahtamiseen, vaan vanhoihin muhveihin, eli arhinmäkeä kertyy huonoihin/hajonneisiin/siirtyneisiin liitoksiin. Nuo liitokset sijaitsevat avattavan lattian alla. Tämä tarkoittaa parhaassa tapauksessa sitä, että saan uusittua pääviemärin kylppärin kautta sujuttamalla molempiin suuntiin muoviputket betonin sisään. Toki pieni lattian avaus ja kaivaus on tehtävä toisaalle kellariin pystyvedon ympärille, että saadaan liitos tehtyä. Nyt vaan peukkuja tälle. Jos tuo meinaan onnistuu, niin olisi varmaan yksi Suomen halvimmista putkirempoista 🙂

Sauna

Olin alunperin urpomoodissa ajatellut, että saunan hyväkuntoiset paneelit saavat jäädä sijoilleen ja vain lattia vaihdetaan. Koko paska tuli kuitenkin lavaa odotellessa purettua ja hyvä niin. Ei olisi ollut vähäisintäkään järkeä valaa uutta lattiaa vain saunan sisäseiniin saakka. Olisin varmaan joka ikisellä löylynheitolla miettinyt, että mitähän tuolla alla on. Nyt saadaan uusi lattia kokonaisuudessaan kantaviin seiniin saakka ja seinät saunasatuineen vimosen päälle. Positiivisena yllätyksenä saunan ulkoseinästä paljastui asiallinen rivinteeraus. Vielä on epäselvää nouseeko se sokkelin päältä vai sivusta, mutta yritän jättää sen paikoilleen, koska on tosiaan niin suora, hyvä, kaunis ja kuiva, eli ilmeisen toimiva. Tosin siinä näyttää olevan pari tuuletusaukkoa, jotka ei rivinteeraukseen kuulu, mutta ne on helppo peittää.

Muita tunnelmia

Jaksamisen kanssa on pieniä haasteita. Töissä tehdään normaalia päivää. Kotiin tullessa poskiin tungetaan pari leipää, vaihdetaan haalarit ja kömmitään kellariin. Asiaa ei helpota kokemattomuus, sadan kilon elopaino ja akillesjänteen katkeaminen aiemmin keväällä. Jalkaa pitäisi varoa, mutta se on vähän vaikeaa tiili/betoni-kasan keskellä 2o kiloisen piikkausvehkeen kanssa. Purkuhommat ovat raskaita myös siksi, että hillittömästä työstä ei valmistu yhtään mitään näkyvää. Onneksi tässä ei kuitenkaan harjoiteta yötä myöten mitään suomisisupaskaa, vaan joka päivä n. klo 21 tippuu hanskat. Tänään lauantaina on tarkoituksella vapaapäivä.