Vanhan auton ainoa toimiva etulyhty raapii haavaa märän asfaltin puolustuskyvyttömään pintaan. Rikkinäisen ilmastointilaitteen särinän takaa tunkeutuu vaimea, mutta sinnikäs virta Merisään yksitotisia sanoja, jotka putoavat märälle kumimatolle vain kuollakseen muistijälkeä jättämättä. On pimeää. Öljynpaineen varoitusvalon kajossa voi kuitenkin juuri ja juuri nähdä väsyneen miehen uurteiset kasvot, joiden takana vellovassa ajatuskoneistossa kilpailee päänsäryn kanssa vain yksi ajatus, ”Kohta saunaan!”

Se siitä proosasta. Pointti on siinä, että mies pitää saunasta, mutta sauna näyttää tältä. Jotain on tehtävä.