Nonni. Lähdin Facebookista, liityin Google Plussaan ja nyt perustin blogin.

Jos sosmediat olisivat illanviettopaikkoja, niin Google+ olisi Old Bank ja Facebook olisi Hotelli Vantaa. Siinä oli riittävästi syytä vaihtaa. Plussaan siirtymisessä oli kuitenkin yksi (ja vain yksi) huono puoli. Plussassa ei voi järkevästi ylläpitää kronologista kuvagalleriaa siten, että uusien kuvien myötä tulisi aina sujuvasti uusi postaus streamiin. Kohta joku varmaan kertoo miten mokoma onnistuu, mutta tähän blogihommaan on toinenkin syy. Pidän kirjoittamisesta, itsestäni ja itsestäni kirjoittamisesta. Ajatusten Aurajoki virtaa usein siihen tahtiin, että tekstit eivät kertakaikkiaan istu pituudeltaan, eikä taajuudeltaan sosmedioiden ”kävin tänään kakalla, hehe”-viestien joukkoon.

Mikä ihmeen Nottinkia? Mietin blogin nimeä pitkään, melkein kolme sekuntia, kun mieleen kolahti vanhan kaverin kaveristaan kertoma juttu lapsuusvuosilta. Joskus himmeällä 80-luvulla jonkun Joulun alla tämä kaverin kaveri oli istunut  isänsä kanssa keittiössä. Isä luki pöydän ääressä lehteä ja poltteli norttia. Poika oli täynnä joulumieltä, koska kaikki kavereiden puheenaiheet olivat jo useita päiviä pyörineet lahjatoiveiden ympärillä. Hetken aikaa mietittyään poika rohkaistui ajattelemaan ääneen, että mitä hän mahtaa saada joululahjaksi. Isä pudotti pojan välittömästi toteamalla, että ”Sä saat poika nottinkia!” Jostain selittämättömästä syystä tämä juttu palasi mieleen juuri nyt, joten olkoot siinä nimi blogille.

Blogi ei siis liity ainakaan nimensä puolesta yhtään mihinkään, mutta tämänhetkinen syy blogin olemassaoloon on vanhan talon omistamisen ilot ja tarkemmin jo meneillään oleva kylppäriremppa. Seuraaviin postauksiin tulee pläjäytyksiä lähtötilanteesta, suunnitelmista (suunnittelemattomuudesta), kummallisista remppafirmoista ja tietenkin kuvia.